Lintuharrastus on hauskaa ja halpaa. Lintuja voi harrastaa kuka vain missä vain ja tapoja harrastaa on melkein yhtä paljon kuin harrastajia. Harrastuksen aloittamista helpottaa kokeneiden lintuharrastajien seurassa retkeily, sillä heidän avullaan muun muassa lintujen tunnistusta on helppo ja hauska opetella. Siksi RSLH:n jäsenenä varsinkin aloitteleva lintuharrastaja voi saada enemmän irti harrastuksestaan!
Lintuja on lähes kaikkialla. Oma pihapiiri tai lähipuisto voivat tarjota yhtä mukavia lintujentarkkailuhetkiä, kuin kauemmas linturetkille lähteminenkin. Aluksi lintujen tarkkailuun riittää kiikarit, hyvä lintukirja ja havaintovihko havaintojen kirjaamista varten. Lintujen opettelu vie vuosia, joten ei kannata tuskastua, vaikka ei kaikkia lintuja heti opikaan. Aloittelevankin lintuharrastajan kannattaa muistaa, että on parempi jättää lintu kokonaan määrittämättä, kuin määrittää se väärin siksi, ettei nähnyt riittävän hyviä tuntomerkkejä. Havaintojen kirjaaminen on olennainen osa harrastusta. Vain kirjattua havaintoa voidaan käyttää hyödyksi suojelussa ja lintukatsausten teossa.
Pihapiiriin sijoitetut pöntöt tuovat lintuperheen elämän lähelle. Talousmetsissä on pulaa kolopuista, joten linnut tarvitsevat pönttöjä pesintäänsä myös metsissä. Pesinnän lisäksi linnut käyttävät pönttöjä yöpymiseen myös talvella ja kylmänä pakkasyönä pöntön tarjoama suoja voi pelastaa linnun hengen.
Pönttöjä huolletaan vuosittain. Pönttö puhdistetaan pesinnän jälkeen joko heti syksyllä tai vasta ensimmäisten pakkasten jälkeen, jolloin vältytään lintukirppujen puremilta. Pöntön kiinnitysnarua löysätään, jottei se ala puristaa kasvavaa puunrunkoa. Tämä myös lisää pöntön käyttöikää, sillä liian kireällä oleva kiinnitysnaru hajottaa lopulta pöntön. Rikkoontuneet pöntöt voidaan korvata uusilla tai niitä voidaan paikkailla esimerkiksi käpytikan vierailun jäljiltä. Hyvin rakennettu ja huollettu pönttö kestää luonnossa vuosikausia ja tarjoaa kesästä toiseen pesimämahdollisuuden linnuille!
Lintujen ruokintapaikoilla on talvisin vilskettä ja vilinää. Pähkinät ja auringonkukansiemenet kelpaavat lähes kaikille lajeille. Kauraa voi tarjota keltasirkuille ja hirssiä muun muassa varpuselle ja pikkuvarpuselle. Rastaat, tilhet ja taviokuurnat syövät mielellään hedelmiä ja marjoja, joita voi tarjota joko tuoreena tai kuivattuna.
Talviruokintapaikan tarkkailu on hauskaa ja palkitsevaa. Lintujen tarkkailu on helppo aloittaa ruokinnalla vierailevista lajeista, sillä lajimäärä ei ole kovin suuri ja linnut viettävät suuren ajan päivästä ruokinnalla. Ruokinnalla käyvistä lajeista ja yksilömääristä on kiinnostavaa pitää kirjaa. Kuinka monta keltasirkkua oli parhaimmillaan samanaikaisesti ruokinnalla, miten monta lajia tänä vuonna hyödynsi ruokintaa, milloin nähtiin ensimmäinen urpiainen…
Talviruokintaa kannattaa aloitta jo loppusyksyllä. Pitää muistaa, että kerran aloitettua ruokintaa ei saa lopettaa kesken, vaan sitä pitää jatkaa kevääseen asti!
Lisätietoja lintuharrastuksen aloittamisesta saa BirdLifen Lintuharrastuksen perusteista ja uusille jäsenille toimitettavasta Kuukkelin kaltaiset -oppaasta.
